Aina toisinaan koen suurta kuulumattomuuden tunnetta ympäröivään yhteiskuntaan. En tunnista käytävää keskustelua. Tuntuu käsittämättömältä ajatukselta, että käyskentelen sellaisten ihmisten joukossa, jotka pitävät toisia arvottomina. Arvottomia eivät ole he, jotka eivät jaksa, joille ei ole annettu mahdollisuuksia. Armottomia ovat ne, jotka näiltä haluavat kaiken viedä, ja lopuksi hengen.
Se on omituista, että me annoimme tämän tapahtua. Se on omituista, että me annoimme niiden kääntää toisemme toista vastaan, sillä tuntuu, että meitä, jotka haluamme kaikille samaa, ja niitä, jotka haluavat meitä polkea, erottaa syvimmistä syvin kuilu.
Kohta me äänestämme taas. En tiedä, mietin, äänestänkö. Mutta ehkä äänestän, se olkoon viimeinen ääni solidaarisuuden ja ihmiskunnan puolesta. Kyllä me voimme tämän pysäyttää. Kyllä me voimme toinen toisemme vielä löytää. Sinä et ole vihollinen. Minä en ole sinun vihollisesi. Älä anna rahan ohjata sinua, sillä iso raha on meidän isoin uhka.
Tuosta ylhäältä (varmaan alhaalta myös) voipi tilata sarjakuvat sähköpostiin (samalla pääsee myös jättämään kommentin, niin miulle kuin miulle samanmielisille, jos siltä tuntuu), välttämättömyys tämä ei tietenkään ole. Mitään valtavaa progapandaa ei seuraa, joskus ehkä joku Salaisuustason juttu jos jotain uutta ja hauskaa tapahtuu.
Kiitos hirveesti jos tilailet <3
-J